Suomenlahti

Takaisin syvyyksiin

Lauantai-iltana keskustelimme JJ:n kanssa puhelimessa kalahommista ja totesimme yksissä tuumin sunnuntain olevan turha päivä vaivautua merelle, sen verran huonolta kalantulo oli vaikuttanut lauantaina. Sunnuntaina aamuteetä ja kalastuspalstoja selaillessa, ikkunan ulkopuolella vallinnut matalapaine kuitenkin rupesi näyttämään varsin houkuttelevalle kalamiehen silmään, ja tiedustelin kautta rantain JJ:ltä mahdollista halukkuutta merelle lähtöön. Vain muutama minuutti tekstiviestin lähettämisestä, aamu-uninen lohien kauhu soitti möreällä viskibassoäänellä, ja kysyi lähtöaikataulua. Paljoa ei herraa siis tarvinnut taimenkalalle houkutella. Heti aamusta vesi oli lähtenyt nousuun pohjoisen puoleisesta tuulesta huolimatta. Ilmassa tuoksui taimen.

Pieni, rasvaeväleikattu istukas

Erinäisten mutkien kautta myös Mestari liittyi matkaan ja kohta kaikki istuivat autossa, matkalla kohti satamaa, sormet ristissä sen suuren meritaimenen toivossa. Sunnuntai oli kerennyt vieriä jo iltapäivän puolelle, joten päätimme keskittää kalastuksen vain varmoihin ottipaikkoihin, joissa käy tarpeeksi virtausta myös koillistuulella. Suuntasimme suoraan pelipaikoille ja aloitimme heittelyn edellispäivänä Jounin kanssa löytämästämme herkullisesta saaren sivusta. Jostain syystä emme olleet koskaan aikaisemmin heittäneet juuri tuota osaa saaresta, vaikka paikka muuten onkin hyvin tuttu ja paljon koluttu. Lauantaina tyynellä kelillä havaitsimme, että pohja on kuin tehty meritaimenen syönnöshabitaatiksi: suuria kiviä, pohja noin 3-4 metriä matala vielä muutaman kymmenen metrin päässä rannasta, ja vieressä syvää vettä. Virtaus ja maininki löi suoraan rantaa kohti ja huuhtoi rantakalliota sekä pintakiviä houkuttelevasti. Heiteltyämme pari minuuttia paikkaa, Mestari ilmoitti varovaisesta tönäisystä kevennetyssä. Tuomitsimme tapahtuman JJ:n kanssa pohjatärpiksi. JJ suuntasi kuitenkin seuraavan heiton suoraan tuohon pieneen lahdukkaan ja muutaman kammen pyörityksen jälkeen kuului tuttu huuto: kala kiinni! Hiukan alamittainen kala tuli nopeasti veneen vierelle ja pääsi välittömästi jatkamaan syönnöstämistään.

Päivä jatkui samalla kaavalla kuin alkoikin. Jokaisessa rannassa tuntui olevan kalaa paikalla ja tapahtumia tuli kuin liukuhihnalta. Sen verran hämminkiä ja tärppejä oli, että välillä meinasivat miehet mennä sekaisin kalatapahtumien määrissä - harvinaista herkkua taimenkalassa. Kerrankin hommassa pysyi mielenkiinto ja tapahtumia tuli tasaiseen tahtiin. Vasta iltaa kohden maininki rupesi loivenemaan ja tärppiväli alkoi harveta. Kokeilimme tällä kertaa leijutuksen vaikutusta kalan ottiin. Tulos oli hieman ristiriitainen. Koitimme jokaisella uitolla tehdä ainakin muutaman pysäytyksen - lopputuloksena vain yksi vajotettuun vieheeseen iskenyt taimen. JJ kuitenkin vakuuttui vajotuksen tehosta, mutta jotenkin itsestäni on aina tuntunut, että jos kala on ottipäällä, se kyllä iskee vieheeseen ilman mitään erityisiä temppuja. JJ:llä oli muutenkin tällä kertaa hyvä tuuri ja taisipa hän viedä samalla päivän taimenkuninkuuden! Ei tuurilla, vaan taidolla.

Alamitta harjoittelee hyppimistä

Päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut siitä huolimatta, että mittakalaa ei veneen laitojen sisäpuolelle saatu. Tummia pilviä tulevaisuuden tielle kuitenkin toi taas karu tilastotieto päivän tapahtumista: 14 tapahtumaa, joista vain yksi oli mahdollisesti yli 50 cm pitkä mittakala. Kuudesta veneen vierellä käytetystä kalasta joka ikinen oli rasvaeväleikattu istukas. Karua käytännön faktaa taimenkantojen tilasta Suomen hallitsemilla merialueilla.

Alla nähtävillä loppukevennykseksi lyhyt väsytys- ja vapautusvideo. Youtube tekee videoista melkoista pikselimössöä, joten suosittelen valitsemaan 1080p HD -vaihtoehdon.




- Olli