Suomenlahti

The Master - Back In The Business!

Tällä kertaa pulkka ohjattiin vesille ilman blogistin henkilökohtaista läsnäoloa. Keulapainoksi kovaan keliin lupautui harmahtavan vanhussarjan edustaja S.

Aamun tuulilukema - 13 m/s, kertoi karua kieltään; muita kalamiehiä ei tarvitse odotella. Heittely aloitettiin jo aiemmilta reissuilta tutuksi tulleesta salmesta, jossa mankeli mylläsi ja miehet huojuivat. Tapahtumia ei tullut, mutta korkean veden ja toistametrisen aallokon yhteisvaikutuksesta hahmotin kivikon sijainnin poislähtiessä väärin ja pamautin Yamahan kivelle. Kolinan rauhoituttua ohjasin veneen saaren suojaan tarkempaan syyniin. Onneksi mitään ei ollut rikkoutunut: perässä vähän ihottumaa ja rusetti jäi odottamaan viilausta. No, tätä sattuu - moottoreita saa kaupasta uusia. Kyseessä oli itselleni toinen pohjakosketus. Aiempi tapahtui 5 vuotta sitten vanhalla koneella. Tosin tuolloin mentiin kahva pohjassa ja tilanteessa oli edellytykset huomattavasti isommallekkin haverille. Huomionarvoista molemmissa kivikoissa oli se, että tunsin paikat erittäin hyvin ennen osumista. Molemmissa kyse oli puhtaasti keskittymisen herpaantumisesta ja liian kovasta itseluottamuksesta - valitettavasti. Ja onhan joskus takavuosina käyty kivellä ihan kunnollakin...

Graniitista viisastuneena ajettiin tuulen mukana itään ja päätettiin heittää selkeästi sisempiä paikkoja. Edes välisaaristoon ei ollut aamupäivästä asiaa. Makkaratauon jälkeen suunnattiin pienen saaren eteläreunalle, josta kaloja on aina satunnaisesti tullut. Saaren rannasta S tartutti alamitan, joka päästeltiin takaisin. Päätimme heittää paikan uudestaan, ja kuinka ollakaan, täsmälleen samasta reiästä tarttui taas kala kiinni - nyt huomattavasti reilumman kokoinen. S väsytteli taimenta hetken keulasta, kunnes silmäpuntarilla vajaa parikiloinen otti korkean loikan ja lennätti koukun huulesta. Uistin palasi tyhjänä takaisin. Kolmas rekaus ei tuottanut enää tapahtumia.

Heti seuraavan paikan loppuvaiheilta, suoraan etelään osoittavasta kivikkoniemessä onnistuin itsekin vihdoin viimein koukuttamaan taimenen. Kala otti erittäin pitkällä siimalla ja väänsi muutaman minuutin yrittäen kaiken mahdollisen. Lopulta oletettua isompi taimen solahti haaviin ja pastori siunasi laihan kalan viimeisen aterian. Kalalla mittaa 62 cm, mutta painoa vain 2,2 kg. Vastaavan mittainen syyskala painaa herkästi lähes 3 kg tai jopa yli.

Iltapäivästä tuuli laantui ja heitimme vielä muutaman paikan. Näistä ainoa tilastomerkintä oli niskasta itsensä koukuttanut alamitta, joka esitteli pitkät hyppysarjat ennen haavissa vierailua.

Itselleni taimenet olivat vuoden ensimmäisiä Suomenlahdelta, vaikka veneeseen kaloja onkin nostettu varsin taajaan. Ilmeisesti kuskin uistin saavuttaa kalapaikat aina aavistuksen keulamiehiä myöhemmin. Vai onko syynä sittenkin väri? Olen pyrkinyt heittämään luonnollisia värejä Ollin tarjotessa kelissä kuin kelissä samaa, mutta tappavan tehokasta keltaista! Mainittakoon tosin, että tämän päivän kalat ottivat pian uistimenvaihdon jälkeen - ja tietysti siihen keltaiseen!

Suomenlahdella asuva miljoonaveli

-Mestari