Suomenlahti

Tyhjää täynnä

Tällä kertaa lauantaireissun keulapainona oli Jouni, jota jostain syystä on yleensä reissuillamme piinannut armottoman huono kalaonni. Eikä tänäänkään tapahtunut muutosta parempaan, sillä tällä kertaa tuuli puhalteli pohjoisen ja idän väliltä, tehden rantojen rekaamisesta työlästä. Vain harvoilla rannoilla vene kulki nätisti tuulen mukana. Koko päivä meni oikeastaan ympäri saaristoa kaloja etsiessä ja siinä epäonnistuessa. Tämän häröilyn seurauksena löytyi tosin yksi uusi, erittäin potentiaalinen luoto. Ulkosaaristossa sijaitseva 100 metriä pitkä kivi oli kuin tehty taimenen majapaikaksi. Pitkät ja sopivan matalat penkat, rakkolevää sekä muutamia isoja kiviä teki tästä reiästä erittäin houkuttelevan. Tulevat vuodet näyttävät, miten aktiivisesti parvia kyseisellä alueella pyörii.

Itätuuli vie kalatkin kattilasta, kuuluu vanha suomalainen sanonta, ja ikävä kyllä, se piti taas harvinaisen hyvin paikkansa. Päivän ainoiksi tapahtumiksi kirjattiin tuplatärppi ja -väsytys, joista molemmat tiputimme omamme. Kalat olivat kuitenkin selkeästi nappulaliigan edustajia, joten harmitusta ei tullut. Myöskään kaverin, JJ:n (ei Lehto), venekunnassa ei suoltojuhlan makuun oltu päästy. Mitan paikkeilla oleva kala ja joitakin seurioita, eli ei kuitenkaan aivan yhtä toivotonta kuin meillä. Pojilta oli unohtunut mitta matkasta, joten istari oli päässyt varmuuden vuoksi kasvattamaan lisää elopainoa mereen. Ilmeisesti laskeva vesi oli tänään tehnyt tehtävänsä ja sulkenut kalojen suut tehokkaasti kiinni. Vedenlämmöt sisällä reilu 10, ulompana 11 astetta. Veneitä oli liikkeellä runsaasti ja välillä jopa ruuhkaksi asti, varmasti eniten koko tälle syksylle.

Muuta huomioitavaa: Taimenpaikoilla näkyi jonkun verran suhteellisen varovaisia pintomisia, siikoja? Lisäksi tuli huomattua, että nopeusrajoitukset on tehty noudatettavaksi ja veneen lamppu hajoaa palasiksi, jos sitä potkaisee. Nähtiin myös, että todellinen kalamies laiminlyö perhesuhteet meritaimenen kalastuksen takia, terveiset Jounille.

- Olli