Suomenlahti

Tyhjänpyytämistä ja karkuutuksia

Vaikeaa on. Melkein pimeästä pimeään heittelyä ja vain kahdessa paikassa oli kaloja kotona. Heti aamusta erään välisaariston luodon kupeesta tarrasi nätti muutaman kilon kala kiinni, mutta koukku ei pysynyt suupielessä kiinni. Kala sylkäisi uistimen komeasti kaaressa pois suusta ja jatkoi hyppimistä luullen edelleen olevansa koukussa. Samalla hauska sekä karmiva näky. Hetki karkuutuksen jälkeen parikiloinen taimen merkkasi reviiriään loikkaamalla ilmaan aivan matalassa rantavedessä, ja tartutinkin hyppypaikan vierestä saman kaliiberin kalan. Myös tämän onnistuin toheloimaan.

Näiden tapahtumien jälkeen heitin oikeastaan kaikki tuntemamme potentiaaliset ottipaikat sisä- ja ulkosaariston väliltä ja taisi joukkoon mahtua muutama uusikin paikka. Ei nykyn nykyä. Kuusi tuntia ankaraa piiskausta ja saldona puhdas nolla. Usko rupesi olemaan koetuksella. Monesti kuitenkin sitkeys palkitaan ja niin myös tällä kertaa. Juuri ennen auringonlaskua sisäsaariston pienestä lahukasta iski ilmaan punnittuna noin 1,5 kg kala. Kala oli aivan peilityynessä paikassa ja otti vain noin metri rantaviivasta. Ei ne kalat aina tarvitse virtauksia. Sain väsyteltyä kalan veneen vierelle, kunnes se teki viimeisen hypyn ja sylkäisi uistimen kaaressa ulapalle.

On tämä vaan vaikea laji, ensi viikonloppuna tulee kuukausi täyteen munien lilluttelua padassa, ja vesillä on tullut vietettyä monta pitkää päivää sinä aikana. Toisaalta täytyy myöntää, että hohto tästä puuhasta menisi, jos kaloja saisi. Jollain sairaalla tavalla karkuutukset ja tyhjänpyynti tekevät tästä lajista addiktoivan. Täytyy toivoa, että Ahti palkitsisi edes kerran parin seuraavan viikonlopun aikana, jotta veneen voi laittaa hyvillä mielin talviteloille. Lämmöt on tippuneet sisällä jo reiluun 6 asteeseen, mutta ulompana vedet ovat vielä pääosin 8-9 astetta.

- Olli