Suomenlahti

Tällä kertaa kaikki meni lähes niin kuin piti. Lukuun ottamatta sitä, että Mestari ei saanut vieläkään vuoden ensimmäistä taimenta Itämereltä ja saalislaji oli välillä "hiukan" väärä. Joskus kalat jakaantuvat hieman epätasaisesti, mutta tällä kertaa Mestarin ahdinko on ehkä syvempi kuin koskaan ennen.

Lähdimme siis rannasta hyvissä ajoin runsaiden eväsvarastojen saattelemana. Nälkäisenähän vesillä ei tule kuin paha mieli. Siirryimme nopeasti tutulle suhteellisen sisällä olevalle karikolle, jossa näytti virtausta riittävän. Rekasimme ensiksi matalan uoman puolen karikosta - ilman tulosta. Kyseisessä paikassa kalat ovat tyypillisesti olleet salmen syvässä uomassa, vaikka se on huomattavasti matalampaa puolta elottomamman näköinen. Tutkimattomat ovat taimenten tiet. Ja eipä aikaakaan, kun meno rupesi näyttämään samalle kuin rasvaisissa kalastuselokuvissa. Heitto syvän uoman puolelle ja kala kiinni! Lyhyen väsytyksen jälkeen mitta haaviin ja tilanteen analysointi: Virheetön ehjäeväinen taimen ja kallo halki sinkkukoukulla. Koukun kärki oli tullut silmästä ulos ja kala veresti itse itsensä. Tämä kuuluu välillä lajin luonteeseen, vaikka pahaa tekeekin. Pieni morkkis tapahtuneesta tuli, mutta mieltä ilahdutti hyvä alku ja se loi uskoa loppupäivän tahkoamiseen.

Ensimmäinen

Seuraavaksi kiersimme muutamia tuttuja sisä- ja välisaariston ottipaikkoja, sekä mm. edellisellä kerralla karkuutuksen antaneen saaren kärjen. Tapahtumia emme näistä saaneet ja päätimmekin lähteä ajamaan ulkosaaristoon kartoittamaan uusia paikkoja. Parin tunnin tahkoamisen jälkeen tapahtumia ei tullut ja analysoinnin jälkeen päätimme ajaa sisemmäs paistamaan makkaraa ja tekemään sotasuunnitelmaa loppupäivän osalle. Lokikirjan ainut merkintä näiltä paikoilta oli yksi lokki, joka onnistui lentämään suoraan siimaan. Catch & Release kuitenkin tällä kertaa.

C&R

Päätimme keskittää loppupäivän kalastuksen välisaaristoon, joka osoittautukin hyväksi vaihtoehdoksi. Ensimmäinen tunti täyttä tyhjää, kunnes erään saaren sivussa tuntuu hento nyky. Kerkeänkin jo tokaisemaan, että kalako se siellä kummittelee. Niin epäselvältä töksy kuitenkin tuntui, että tuomitsen sen pohjatärpiksi . Lusikan perässä tuli kuitenkin veneen vierelle pari pientä ~40 cm kalaa. Jatkoimme rannan rekaamista, ja hetken päästä veneen vierellä kävi vielä noin 1,5 kilon kala kurkkaamassa uistinta. Jostain syystä iskuhalut olivat kaloilla kuitenkin tiessään.

Kiertelimme tuttuja ottipaikkoja MP:n merkeissä, kunnes saavuimme erääseen vanhaan kevätpaikkaan, josta yhden mittakalankin toukokuun alussa onnistuimme saamaan Jounin kanssa. Muutama heitto ja pienimuotoisesta lahdesta noin 2 kilon kalan seurio. Kun ei ota, niin ei ota. Rekaamme rannan loppuun ilman muita tapahtumia. Päätämme kuitenkin kalastaa paikan uudelleen, kerran jotain elämää paikassa oli. Noin puoliväliin saaren rantaa päästyämme heitin pitkän siivun aivan rantaan kiinni ja totean uistimen olevan pohjassa. Katselen maisemia zeniläisellä rauhallisuudella, kunnes Mestari alkaa karjumaan jostain kalasta, joka pyörii pinnassa. En noteeraa tätä vaan jatkan maisemien katselua. Hetken jäätämisen jälkeen kädet alkavat käymään, ja huomaan kalan olevan kiinni. Muutaman minuutin juromisen jälkeen taimen haaviin ja 62 cm / 2,7 kg (käsivarapaino) eväleikattu pääsi viimeiselle matkalleen Ammonin luokse. Kala pysyi tällä kertaa hyvin loppuun asti kiinni, vaikka se oli vain pienestä alaleuan säikeestä kiinni. Koukku oli kalvanut reiän suureksi ja se olisi kyllä tippunut pois yhdestäkin väärästä liikkeestä. Lopuksi heitimme vielä parit pakolliset paikat ilman tapahtumia, ja päivä alkoikin olemaan pulkassa. Kummallakaan kalalla ei ollut tällä kertaa syönnöstä mahassa.

Rasvaeväleikattu

Ottivehkeet

Sää oli koko päivän ihanteellinen, eli kevyttä länsituulta ja puolipilvistä. Taisi välillä muutama sadepisarakin tulla. Merivesi oli mukavan korkealla ja vanha maininki nosti sitä entisestään. Tämä taisi myös vaikuttaa osaltaan syöntiin. Veden lämmöt 10,7- 12,7 asteen hujakoilla. Heitin taas koko päivän keltaista kevennettyä, kuten tapana on ollut. Mestari heitteli silakkaa sekä sinistä kevennettyä, mutta jostain syystä kaikki tapahtumat tulivat keltaiseen. Tuskinpa tuota vielä silti värin piikkiin voi laittaa. Muuta huomioitavaa oli se, että 2/0 sinkkukoukku on liian iso pienemmille kaloille. Sopiva koko voisi olla 1/0, koska suurin osa kaloista ei kuitenkaan yleensä ole otettavan kokoisia ja tuommoinen 2/0 tai 3/0 koukku tekee melko pahaa jälkeä osuessaan väärään paikkaan. Mahtikalojen takia isojen koukkujen käyttö antaisi kyllä hieman enemmän mielenrauhaa. Kolmihaarakoukkuihin ei paluuta enää ole, sen verran paremmin tuntuu yhdistelmä yksihaara ja tuplauistinrenkaat toimivan.

- Olli