Norja

Loppuliuku

Kuluvan vuoden Norjan reissu on ohi, joten nyt on pienen yhteenvedon aika. Reissu tuli aloitettua tällä kertaa sisävesiltä. Vietimme pari yötä meille uuden joen äärellä taimenia narraten. Säät olivat vaihteeksi sateiset ja vedenkorkeudet melko haasteelliset. Tästä huolimatta kontakteja saatiin, kun oikeat aseet löydettiin.

Koskea

Valitsimme kohteekseemme alueen, jossa joki laskee herkullisen näköisesti alapuoliseen järveen. Paikka olikin ulkoisesti kaunis, mutta taimenet loistivat poissaolollaan. Sen sijaan siikoja oli lukuisasti.

Mestarin ensimmäinen taimen matkalla syvyyksiin

Ruokakala

Kalastimme aluksi lähinnä erilaisilla pupajäljitelmillä, mutta taimenkontaktit jäivät vähiin. Vaihdoimme tinselit siimoihin ja tapahtumia rupesi tulemaan. Kalat löytyivät kovan kosken peileistä.

Lompolo

Ruokaa...

Loppuliuku oli siikojen asuttamaa aluetta. Avain menestykseen oli ohut sekä pitkä peruke ja pieni CDC-nymfi ja pinturi sivuperukkeessa. Kalat ruokailivat aivan pintakalvossa kuoriutuvia hyönteisiä. Mukavaa oli huomata kuinka ronkeleita kalat olivat. Perho täytyi saada kulkemaan vapaasti aivan kalan päältä. Välillä myös rivakasti viistettyyn perhoon tuli tapahtumia.

Tinselikala

Mitään sen kummempia saaliita tai tapahtumia emme alueelta saaneet. Pari otettavan kokoista taimenta ja loputtomasti siikoja. Taimenten keskikoko vaikutti olevan aika heikko, mikä kielii liikakalastuksesta. Yksi syy onnettomaan syöntiin saattoi myös olla kosteat sekä kylmät ilmat ja heikko hyönteistilanne. Kalat olisivat saattaneet vaatia muutaman lämpimän päivän aktivoituakseen kunnolla.

Isoa virtaa

Lähdimme pois ensimmäiseltä joelta ja suuntasimme isolle virralle. Heittelin kaksikätisellä hiiriperhoa ja sainkin joitain tapahtumia. Harmittavasti tartutukset vain hieman epäonnistuivat. Mestari karkuutti pari hyvää kalaa tinselistä kovasta virrasta. Emme kalastaneet alueella yhtä iltaa pidempää ja fokus rupesi olemaan jo enemmän lohenkalastuksessa. Paikka oli pyhä hyttyshelvetti, joten ei tuolla paljoa pidempää olisi viihtynytkään. Edellisestä vierailusta joelle oli jo tainnut vierähtää useampi vuosi, joten muistoja oli mukava käydä virkistämässä. Alueen suolahan on se, että myös mahtikalaan on mahdollisuudet. Tälläkin kertaa muutamia "jalkaluokan" taimenia kävi pinnassa...

Lohi

Seuraavaksi siirryimme tutulle lohijoelle. Seuraamme liittyi pari uutta jäsentä ja kalastimme ensimmäisen luvan aktiivisesti. Kovasta yrityksestä huolimatta käsiä ei tarvinnut sotkea vereen. Nuotiolla istuskellessa ja elämää ihmetellessä pohdiskelimme perhovalinnan vaikeutta. Lainasin J:lle Sunray Shadow -putkiperhon ja vitsailin, että puolet saadusta kalasta kuuluu perhon antajalle. Perho siimaan ja sama meno jatkui - tyhjää täynnä koko joki. Vaihdoimme poolia ja noin kello kolmen aikaan yöllä tunnelma sähköistyi. Juttelin jokipenkalla J:n kanssa, joka teki laskua ja manasi poolin huonoutta. Kaksi sekuntia manaamisen jälkeen isot pyörteet ilmestyivät Sunrayn kohdalle ja siimaa vietiin - kalajumalat olivat selkeästi kotona. Tasaisen väännön jälkeen J sai uitettua kalan matalaan ja koppasin sen pyrstöstä rannalle. Kala olikin hieman oletettua suurempi ja J:n uusi lohiennätys oli tosiasia. Digivaa'an numerot pysähtyivät yhdeksän kilon kohdalle. Iso sinkkukoukku piti kalan hyvin kiinni.

Vierailevan tähden tintti

Seuraava päivä alkoi hyvin. Heti ensimmäisellä laskulla sain narautettua Vihreään Uppobomberiin normititin. Myös seuraavalla laskulla kala kävi koittamassa, mutta ei pysynyt yhtä potkua pidempään. Poolissa oli selkeästi tuoreita ja agressiivisia kaloja. Soitto ylävirtaan ja Mestari kertoi myös J:llä olleen välikohtaus jalkaluokan kalan kanssa. Hieman myöhemmin vierailevaa tähteä onnisti alemmalla poolilla, yllättäen samaan perhoon. Otimme joelle vielä toisen luvan, mutta jostain syystä syönti hiljeni ja koko yö ja seuraava päivä saatiin kalastaa ilman tapahtumia.

Mestarin ensimmäinen meritaimen uudesta paikasta

Parin päivän aktiivisen lohenkalastuksen jälkeen oli aika lepuuttaa hieman kangistuneita raajoja sekä mieltä. Ajoimme merelle uuteen paikkaan, jonka olimme etsineet edellisenä vuonna. Keskitimme kalastuksen nousuveden huippuun ja noin puolen tunnin kalastuksen jälkeen mestarin kevennettyyn iski kala. Kala laittoi hyvin vastaan ja haaville oli tällä kertaa käyttöä. Vaaka pysähtyi 1,3 kiloon. Syönnöksestä löytyi puoliksi sulaneita, noin 5-10 cm pitkiä pikkukaloja. Kenties jotain tuulenkaloja. Ruokakalan saatuamme päätimme lopettaa kalojen kiusaamisen ja siirtyä nukkumaan.

Smoltti

Surf Candyn pettämä

Takaisin uimaan

Yksi ruokakala

Seuraavana päivänä päätimme käydä vanhalla rantapaikalle, josta oli jo ennestään hyviä kokemuksia. Kauaa ei tarvinnut tyhjää pyytää. Mestari taisi napata pienen taimenen jo toisella heitolla ja myös neljä peräkkäistä seuraavaa heittoa antoi tapahtumia. Jostain syystä kalat välttelivät perhoani ja päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää laittamalla ison Surf Candyn siiman päähän. Yritin tehdä mahdollisimman pitkiä heittoja kattaakseni suuremman alueen. Onnistuin heittämään sivumyötäiseen tuuleen koko siiman pihalle ja heti perhon laskeudutta veteen näkyi räjähtävä posaus. Kala ravisteli päätään pinnassa jatkuvasti aiheuttaen ylimääräisiä sydämen lyöntejä. Olin aikasemmin puristanut perhosta väkäsen pois, joten kalaa oli pidettävä tiukalla. Useiden pitkien syöksyjen jälkeen sain hinattua kalan lähemmäs rantaa. Kala ui suoraan levätuppoon ja perho putosi suupielestä pois. Sain kuitenkin samalla hetkellä tukevan otteen kalan pyrstöstä ja vedin sen rannalle. Nopea kuvaus ja kala takaisin uimaan. Kerrankin hieman parempi taimen. Parin tunnin sessio antoi runsaaasti tapahtumia ja pari kalaa otettiin myös eräksi asti. Kävimme rannalla myös seuraavana päivänä ja sama meno jatkui. Tämän jälkeen päätimme hankkia hieman vaihtelua kalastukseen ja siirtyä takaisin lohikantaan.

Mestarin titti

Vierailevan tähden titti

Pojat orrella

Yksin ei tarvinnut taaskaan olla

Lähdimme ajamaan vanhalle tutulle joelle. Perille päästyämme huomasimme nousun olevan täydessä käynnissä ja ensimmäinen kala tuli ylös Vierailevan Tähden toimesta jo muutama minuutti luvan alun jälkeen. Alku oli siis lupaava. Mestari narrasi yhden meritaimenen, samalla kun itse pyydin tyhjää. Myös vierailevaa tähteä onnisti titin muodossa. Seuraavana päivänä sama meno jatkui ja Vieraileva Tähti taisi nostaa vielä muutaman titin lisää. Meillä sen sijaan oli hieman hiljaisempaa. Totesimme paikan olevan nähty, joten oli aika siirtyä kohti muita vesiä.

Ottiperho

Mestarin tintit

Fisu

Kalastimme tutulla joella pari päivää ja syönti tuntuikin olevan kohdillaan. Ilmeisesti puskaradio oli kertonut tarinaa joen suuresta kalamäärästä, sillä alue oli täynnä suomalaisia. Edellisillä reissuilla kun alueella oli saanut pyytää lähes yksin. Tästä huolimatta keskityimme kalastukseen täysipainoisesti ja tapahtumia tulikin reippaasti. Mestari täytti pyöreitä ja kesytti 4 tittiä - hyvä syntymäpäivä siis. Vihreä ja Punainen Uppobomber pelitti molemmilla. Sain yhden kalan ongittua myös hitsillä. Taas vaikutti siltä, että kun joessa on kalaa, ei pyydöllä ole mitään väliä. Tällä visiitillä kalastimme myös kovan kosken kuohuja, paikkoja, joista perinteisesti kalastettaisiin vain taimenta. Tämä taktiikka tuotti tulosta ja saimmekin kaloja pienistä peileistä ja kovan virran reunoista. Kalat tuntuivat olevan erityisen agressiivisia näissä pienimuotoisisssa ottipaikoissa. Tähän oli hienoa päättää reissu ja lähteä takaisin kohti kotia. Paluumatkaa väritti muun muassa vaihteiden katoaminen autosta, mikä toi hieman lisäjännitystä ajamiseen.

Tilastot ja omat havainnot puolsivat sen puolesta, että kesä 2012 oli paras lohivuosi pitkään aikaan lähes kaikilla joilla. Muuta huomioitavaa oli jokaisella joella kasvanut suomalaisten määrä, joka väistämättä vaikuttaa kalastuksen laatuun. Negatiivinen puoli tässä tuntuu olevan se, että monelle suomalaiselle käsitys liikkuvasta ja kiertävästä kalastuksesta on täysin vieras. Betonisaappaiden sijasta suosittelenkin jokaiselle kalastajalle kevyempiä jalkineita, jotta poolit saisivat välillä rauhoittua ja kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet poolien kalastamiseen. Paikkojen varaaminen jumittamalla ei ainakaan paranna suomalaisten mainetta, ja aiheuttaa helposti närää myös paikallisten silmissä. Useimmat kalapaikoista ovat sitä paitsi "yhden miehen ja yhden kalan" -pooleja, joten niin sanottu rinkikalastus ei tuo juuri lisäarvoa.