Suomenlahti
Lopussa kiitos seisoo, vai miten se meni...
Takana on taas kolme tiukkaa päivää merellä. Ensin helatorstai ja heti perään viikonloppu. Kaikeksi onneksi työnteko välipäivinä tuntuu sopivan kevyeltä vastapainolta kalapäiville. Ja kun vetää itsensä tarpeeksi väsyksiin vesillä, työnteko arkena ei edes harmita!
Aamut on käytetty aktiivisesti siianongintaan ja syönnin tyrehtyessä olen suunnannut veneen loppupäiväksi taimenkiville, tai ainakin yrittänyt suunnata, sikäli vaikeaa touhua kalojen tavoittaminen on ollut. Päivät ovat edenneet pitkälti saman kaavan mukaan, joten suuria eroja heitetyissä paikoissakaan ei ole ollut. Keulapainot ovat toki vaihtuneet ja parina päivänä mukana on kyyditetty myös kauniimman sukupuolen edustajaa. Olli ehti vesille valitettavasti vain lauantaina. Vesi on ajankohtaan nähden kylmää, pääosin noin kuutta astetta. Sisältä on satunnaisesti löytynyt jo lähelle kympin lämpöjä.
Siian osalta syönti on ollut kohtuullista. Selkeästi paras aika on kuitenkin ajoittunut aamun tunteihin ja kymmenen jälkeen uineet madot ovat yleisesti ottaen lionneet vailla kalojen erityistä huomiota. Samaa kertovat myös tutuilta saadut viestit muilta rannikon siikapaikoilta. Siikojen koko on kuitenkin hämmentävän pientä ja tuntuu vain pienenevän mitä pidemmälle kevät etenee.
Taimentapahtumia on löytynyt parista kolmesta paikasta per päivä, joten mistään huippusyönnistä ei voi puhua. Lauantain parasta antia oli uudesta paikasta löytynyt reilumpi parvi, joka onnistuttiin peräti kolmella erillisellä liu'ulla houkuttelemaan veneen viereen ihmeteltäväksi. Paikassa oli ainakin 4-5 erillistä, reilusti mitallista kalaa. Kohdassa on matalikon saartama lahdelma, jonka reunalla parvi viihtyi. Oli kiva huomata, kuinka ensikertalaisenkin orastanut epätoivo taimenenkalastusta kohtaan vaihtui silmänräpäyksessä ammattimaisen keskittyneisiin heitto-kelaus-leijutus -sarjoihin. Pitkällisen yrittämisen jälkeen veneessä kävi alamitta, tietysti juuri se parven pienin... Muutenkin koko lauantain kalastusta kuvasivat lukuisat, toivottomilta tuntuvat seuriot.
Sunnuntai ei kelin puolesta vaikuttanut kovinkaan erikoiselta taimenpäivältä: peilityyni meri ja vesi matalalla. Muutenkin kalamiehet taisivat keitellä sunnuntaikahveja äiteelle, sillä niin harvaa vesiliikenne oli. Meillä tosin oli keitetty kahvit termariin ja muori istutettu äitienpäivän kunniaksi keskipenkille. Vielä kun pilkkukyljet eivät taimenenkalastuksen teorioita lue, vaan tekevät päätöksensä suolen toiminnan perusteella niin mikäs oli tyynellä ja tyhjällä merellä uistinta nakella! Puolilta päivin nopeasti heitetyt kolme perusvarmaa taimenkivikkoa antoivat peräti kolme mittakalaa ja yhden karkuutuksen! Ja nyt ei seurioita näkynyt vaan kalat ottivat pitkällä siimalla suoraan uittoon. Kaloista yksi oli rasvaeväleikkaamaton ja muutenkin yleiseltä habitukseltaan ja väritykseltään istutetuista erottuva. Selkäevä oli tosin tälläkin aavistuksen osumaa saanut, mutta muuten kyseessä oli loistoyksilö. Kala jatkaa syönnöstämistä vastakin. Lienee turha mainita, että haavi jätettiin juuri tällä kertaa matkasta...
Takana on taas kolme tiukkaa päivää merellä. Ensin helatorstai ja heti perään viikonloppu. Kaikeksi onneksi työnteko välipäivinä tuntuu sopivan kevyeltä vastapainolta kalapäiville. Ja kun vetää itsensä tarpeeksi väsyksiin vesillä, työnteko arkena ei edes harmita!
Aamut on käytetty aktiivisesti siianongintaan ja syönnin tyrehtyessä olen suunnannut veneen loppupäiväksi taimenkiville, tai ainakin yrittänyt suunnata, sikäli vaikeaa touhua kalojen tavoittaminen on ollut. Päivät ovat edenneet pitkälti saman kaavan mukaan, joten suuria eroja heitetyissä paikoissakaan ei ole ollut. Keulapainot ovat toki vaihtuneet ja parina päivänä mukana on kyyditetty myös kauniimman sukupuolen edustajaa. Olli ehti vesille valitettavasti vain lauantaina. Vesi on ajankohtaan nähden kylmää, pääosin noin kuutta astetta. Sisältä on satunnaisesti löytynyt jo lähelle kympin lämpöjä.
Siian osalta syönti on ollut kohtuullista. Selkeästi paras aika on kuitenkin ajoittunut aamun tunteihin ja kymmenen jälkeen uineet madot ovat yleisesti ottaen lionneet vailla kalojen erityistä huomiota. Samaa kertovat myös tutuilta saadut viestit muilta rannikon siikapaikoilta. Siikojen koko on kuitenkin hämmentävän pientä ja tuntuu vain pienenevän mitä pidemmälle kevät etenee.
Taimentapahtumia on löytynyt parista kolmesta paikasta per päivä, joten mistään huippusyönnistä ei voi puhua. Lauantain parasta antia oli uudesta paikasta löytynyt reilumpi parvi, joka onnistuttiin peräti kolmella erillisellä liu'ulla houkuttelemaan veneen viereen ihmeteltäväksi. Paikassa oli ainakin 4-5 erillistä, reilusti mitallista kalaa. Kohdassa on matalikon saartama lahdelma, jonka reunalla parvi viihtyi. Oli kiva huomata, kuinka ensikertalaisenkin orastanut epätoivo taimenenkalastusta kohtaan vaihtui silmänräpäyksessä ammattimaisen keskittyneisiin heitto-kelaus-leijutus -sarjoihin. Pitkällisen yrittämisen jälkeen veneessä kävi alamitta, tietysti juuri se parven pienin... Muutenkin koko lauantain kalastusta kuvasivat lukuisat, toivottomilta tuntuvat seuriot.
Sunnuntai ei kelin puolesta vaikuttanut kovinkaan erikoiselta taimenpäivältä: peilityyni meri ja vesi matalalla. Muutenkin kalamiehet taisivat keitellä sunnuntaikahveja äiteelle, sillä niin harvaa vesiliikenne oli. Meillä tosin oli keitetty kahvit termariin ja muori istutettu äitienpäivän kunniaksi keskipenkille. Vielä kun pilkkukyljet eivät taimenenkalastuksen teorioita lue, vaan tekevät päätöksensä suolen toiminnan perusteella niin mikäs oli tyynellä ja tyhjällä merellä uistinta nakella! Puolilta päivin nopeasti heitetyt kolme perusvarmaa taimenkivikkoa antoivat peräti kolme mittakalaa ja yhden karkuutuksen! Ja nyt ei seurioita näkynyt vaan kalat ottivat pitkällä siimalla suoraan uittoon. Kaloista yksi oli rasvaeväleikkaamaton ja muutenkin yleiseltä habitukseltaan ja väritykseltään istutetuista erottuva. Selkäevä oli tosin tälläkin aavistuksen osumaa saanut, mutta muuten kyseessä oli loistoyksilö. Kala jatkaa syönnöstämistä vastakin. Lienee turha mainita, että haavi jätettiin juuri tällä kertaa matkasta...
Eväleikkaamaton 50 cm
- Mestari
Kommentit
Lähetä kommentti