Vancouver Island, Kanada 2016

Blogin pitkällisen hiljaiselon jälkeen on aika taas hieman ryhdistäytyä ja raportoida viime aikojen villeimmät kalastuskuviot. Kalareissuja on tehty pitkin poikin (Kanada, Ruotsi, Norja, Tanska) ja tässä olisi ensimmäinen raportti Brittiläisestä Kolumbiasta Vancouverin saarelta (Vancouver Island).

Saari oli tuttu jo entuudestaan viiden vuoden takaiselta matkalta (linkki: Vancouver Island, Kanada 2011) . Tällä kertaa olimme reissussa noin viikon verran ja ajankohta sijoittui syys-lokakuun vaihteeseen. Ajopeliksi  vuokrasimme matkailuauton, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Hieman kalliimman lauttamaksun ja matkailuauton vuokran huomioidenkin hinta taisi jäädä normaalin motelli ja maasturi -kombon alle. Motor homen kanssa välttyi myös turhalta ajamiselta kalastuspaikkojen välillä ja reissaaminen oli huolettomampaa. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin huomauttaa että hidas moottorimarssi Motor homella läpi pitkien soratietaipaleiden (joita saarella riittää) on hermoja raastavaa puuhaa ja matkantekoon kannattaakin suhtautua zenimäisellä asenteella - ja tietenkin varata reilusti aikaa siirtymiin. Räminä voi hiekkateillä ajaessa olla melkoista vaunun sisällä ja nopeudessa häviää varmasti maasturille. Toisaalta kaiken tuon korvaa se että aamulla karavaanin ovelta pääsee lyhimmillään muutaman kymmenen metrin kävelyllä ja karhujen väistelyllä koittamaan onneaan Tyynenmeren lohien pyynnissä.

Karavaanarielämää

Kalastus painottui lähinnä saaren länsipuolelle laskeviin jokiin, mm. Stamp ja Zeballos River. Lisäksi kävimme myös saaren pohjoisilla alueilla maisemia ihastelemassa ja tietysti hieman kalastelemassa. Port McNeilliin laskevalla Nimpkish Riverillä tuntui olevan ihan mukavasti kalaa ja poolit ovat todella kauniita. Koska alue on saaren väestökeskittymiin nähden syrjässä, kalastajia näkyi vain muutamia. Suositeltava kohde mikäli tähtäimessä ei ole ne suurista suurimmat saalit vaan enemmänkin mahdollisuudet hyvään kalastukseen, kauniisiin maisemiin ja omaan rauhaan. Kalastus keskittyy joella pitkulaisen Nimpkish Lake -järven yläpuolisille alueille. Autotie mutkittelee jokivarren vieressä alaosilla ja kalapaikoille on helppo päästä. Pooleja on tiheään aina autotien mennessä lähellä jokea. Hieman ylempää löytyy myös rauhallisempaa aluetta seikkailumielisille hopea- ja kuningaslohen kalastajille.

Kuten muuallakin, myös Kanadassa olosuhteet näyttelevät merkittävää osaa kalantulon suhteen. Reissumme aikana emme pahemmin sateita nähneet (paitsi tietenkin kun piti pois lähteä, tyypillistä) ja tästä syystä vedet olivat kaikissa joissa matalalla. Nousevaa kalaa näkyi harvakseltaan ja ne asentokalat mitä joissa näkyi, tuntui olevan jo kutuun valmistautuvaa ja mätänemisprosessinsa aloittanutta lohta.

Koiralohi, koukku pois ja takaisin kutupuuhiin!

Vancouver Islandin erikoisuutena voi pitää siellä tapahtuvaa hopealohen kalastamista rannalta. Tällä kertaa rantakalastukseen pyhitimme vain pari tuntia ja hiljaista tuntui silläkin rintamalla olevan, vain muutamia hyppyjä näkyi. Onneksi tälläkin kertaa steelheadejä, tuon villien ja voimakkaiden lohensukuisten kalojen ehdottomia kuninkaita, oli kuitenkin mukavasti noussut jokeen ja saatiinpa niistä jokunen käytettyä myös rannalla näytillä. Heittelimme pääasiassa erilaisia putkiin sidottuja liitsejä ja marabouhärpäkkeitä (väreinä musta, pinkki, purppura, cerise), jotka tuntuivat maistuvan samaan malliin kuin edellisellä reissulla. Näin matalan veden aikaanhan niitä olisi voinut myös hyvin koittaa pintaperholla, mutta jostain syystä tämä unohtui täysin kokeilla. Ensi kerralla hitsit mukaan!

Koiralohi kiinni!

Tänä syksynä pitäisi ottaa uusintahaaste vastaan ja katsastaa saaren kalatilanne taas syys-lokakuun vaihteessa. Syksyn reissua ja sitä seuraava raporttia odotellessa alla muutamia kuvia reissusta.

Terveisin,

Lohi-Olli!

Stamp river

Nalle haluaisi vähän makupaloja

Tärpin odotusta

Mikäs se siellä... Steelhead!