Suomenlahti

Palkinto

Sumussa mennään.

Jos etukäteen tietäisi lätkämatsin kääntyvän tappiolta voitolle, häviäisi penkkiurheilun palo melko nopeasti. Sama taitaisi päteä kalastukseenkin, jos tuloksen osaisi aavistaa jo aamulla. Joskus sen kuitenkin vaan tietää jo herätessä...

Lauantain ohjelma oli isketty lukkoon jo muutama viikko sitten. Veneessä allekirjoittaneen lisäksi Olli ja aiemmilta reissuilta mainetta niittänyt vieraileva tähti. Herätys viideltä ja koko päivä heittoa. Suunnitelma piti koko päivän kestäneestä kovasta sumusta ja veden matalalle laskeneesta itätuulesta huolimatta. Hyvää työtä jatkettiin pitkälle iltapäivään. Ollin kertoma tiistaina tehdystä reissusta osasi luvata hyvää ja vaikka kaloja ei tuolloin ollut veneeseen asti noussut, oli päivän aikana ollut havaintoja useista taimenista ja pari paremman kalan pitelyä. Lauantainakin tapahtumia riitti heti aamusta lähtien. Päivän aikana veneessä käytettiin 5 rasvaeväleikattua alamittaa, joten koko oli valitettavan pientä, vaikka kappaleita kohtuudella löydettiinkin. Parhaasta tapahtumasta vastasi eräs ulkosaaren eteläinen niemi, josta koukutin joululahjaksi saamallani kullatulla silakkatrutalla alamitan. Koukkua veneen laidalla irroitellessani selän takaa kuului kovaäänistä huokailua. Muut kuin rumat sanat eivät miesten suusta purkautuneet kokonaisina. Veneen vierellä oli nimittäin käynyt selkeästi parempi taimen ja peräti kahteen kertaan. Oli myös tökännyt yhden kevennetyn sotkuun eikä tästä syystä ollut tarttunut. Harmittavasti itse en päässyt tapahtumaa todistamaan. Muuta merkittävää päivän aikana ei sattunut.

Sunnuntai valkeni pitkäksi venyneestä illasta johtuen aavistuksen väsyneissä merkeissä. Keli oli kuitenkin loistava; lämmin ja kirkas. Pilvet ja sumu olivat poissa. Lauantaina mainetta niittäneen trutan rasian avaaminen ja pinnan hipelöinti sai aikaan vahvan tunteen siitä, että sunnuntainakin on päästävä lusikkaa kastamaan, ihan vaikka vaan hetkeksi! Isä lupautui lopulta kaveriksi ja äitikin halusi meri-ilmasta nauttimaan, joten pian löysin itseni samoja idänpuoleisia rantoja tahkoamasta kuin lauantainakin. Parin ensimmäisen paikan jälkeen rekasimme pientä lahtea, jonka pohjalla on iso yksinäinen kivenjärkäle. Sain tontilta lauantain ensimmäisen kalan, joten paikalla oli syytä pitää vavasta kiinni nytkin. Isän ensimmäinen heitto kiven vasemmalle puolelle osui loistavasti eiliseen ottipaikkaan ja muutaman kammenpyöräyksen jälkeen näkyi epämääräistä nykimistä vavassa ja epäilystä pohjasta tai jostain. Manaan neitimäistä vastaria ääneen ja heitän uistimen samaan paikkaan. Kun tempaisu tuntuu, kiskaisen näytösluonteisesti sen minkä kykenen ja niinpä truttaan vaihdettu yksihaara uppoaa väkästä myöten taimenen huuleen. Vastari tuntui kerrankin täydelliseltä ja uskallankin väsyttää kalan huomattavan kireällä siimalla. Taimen on selkeästi edellispäiväisiä parempi, mutta kuitenkin yllättävän kesy. Mittaus veneessä antaa eväleikatulle lukeman 66 cm. Erittäin hieno taimen, joka viipaloi allekirjoittaneen ruokaympyrän tällä viikolla.

Heitimme paikan vielä kertaalleen ilman muita tapahtumia ja koska olin jo iltapäivälle sopinut muuta ohjelmaa, ajoin seuraavaksi suoraan samaan niemenkärkeen, jossa oli lauantaina näkynyt parempi kala.

Montaa heittoa en paikassa tehnyt, kun tällä kertaa aivan veneen vierestä ottaa kala taas kiinni. Usein veneen läheltä ottaneet kalat aloittavat pään pyörittelyn ilman mitään aikeita syöksyistä, hypyistä tai muista taimenmaisista kommervenkeistä. Saman tekee myös tämä ja tarjoaa loistavan paikan haaviamiselle jo väsyttelyn alkuvaiheissa. Näin nopeasti emme kuitenkaan onnistu haavia kasaamaan, vaan saan hetken pumppailla kalaa veneen alta ennen kuin isä sujauttaa haavin kalan alle ja toinen 66 senttinen on jo veneessä! Kala on rasvaevällinen ja selkäevänsä ilmeisesti verkossa repinyt. Muutenkin olemukseltaan hieman aiemmasta poikkeava. Tutkin evät tarkasti ja kalasta ei löydy mitään selkeitä istarin merkkejä. Vilkaisu veneen pohjalla makaavaan aiempaan kalaan varmistaa päätöksen laskea tämä kala takaisin. Parempi näin: pari tuntia aktiivista heittelyä on onnistunut täydellisesti, eikä tämän parempaa voi enää toivoa!

Rasvaevällinen

Kevätsesonki on selkeästi parhaimmillaan. Silakka on sisällä ja useat saadut kalat oksensivat silakan kesken väsytyksen. Muutenkin kuolleita silakoita kellui siellä täällä meressä ja lokeilla oli selkeästi enemmän pinta-aktiivisuutta. Nyt jos koskaan on mielestäni vuoden paras mahdollisuus tartuttaa kunnon kaloja ympäri saaristoa! Veden lämmöt olivat lauantain tasaisesta 9 asteesta sunnuntain jopa 11 asteeseen. Liekö puhdasta sattumaa, mutta viikonlopun otit tulivat erittäin kovalla prosentilla heittämääni luonnollisen väriseen truttaan. Toki uistin on ominaisuuksiltaan loistava ja todistetusti erittäin pyytävä, mutta näinä päivinä lienee ihan sama mikä killutin siiman päässä lopulta roikkuu!

-Mestari