Suomenlahti

Vaikeuksista voittoon

Eväleikatut ruokakalat

Jostain syystä kulunut kevät on ollut itselleni erittäin vaikea. Kaloja on käytetty tasaista tahtia paatissa, mutta omalla kohdalla kalatapahtumat ovat rajoittuneet yhteen ylhäällä käytettyyn alamittaiseen sekä seurioihin ja karkuutuksiin. Osaksi syynä on varmasti ollut paluu kuitusiiman käyttöön, mutta kerrottakoon siitä lisää sitten viikonlopun tapahtumien yhteenvedossa. Nyt keskitytään menneen viikon iltareissujen tapahtumiin.

1. Ilta

Mestarin mestarillisen sunnuntaireissun kertomukset jättivät palavat poltteet päästä merelle. Tapahtumia oli kuulemma ollut kiitettävästi varsinkin reilumman kokoisten kalojen kanssa. Navakka itätuuli kuitenkin torpedoi tuntuvasti koko alkuviikon kalastusmahdollisuuksia ja tästä syystä Itämeriportaalin sekä Ilmatieteenlaitoksen ennusteiden tutkiminen meinasi jo välillä käydä työstä; tarkoituksena oli päästä kalastamaan vanhaan maininkiin, jolla on tunnetusti ollut maaginen kaloja rantaan syönnöstämään ajava vaikutus.

Keskiviikkona aallonkorkeuden ennustettiin lähtevän laskuun ja samalla se tarkoitti myös meille lähtökäskyä merelle. Vesille päästiin iltapäivästä ja tarkoituksena oli kalastaa pimeän tuloon saakka. Keli oli kuin taimenen kalastuksen oppikirjasta, mutta siitä huolimatta mittakalojen kanssa emme kontaktiin päässeet. Pari kappaletta hieman alamittaisia taimenia jäi saldoksi kovasta yrityksestä huolimatta. Piristävää oli etenkin nähdä taimenparvi pintomassa suojaisessa lahdelmassa, joka on yleensä ollut melko harvinainen näky Suomenlahdella.

2. Ilta

Torstai-ilta oli kuin edellisen päivän uusinto vain sillä erotuksella, että tällä kertaa meren valloitti aika ajoin todella sankka sumu. Jollain tapaa tuo perinteinen "myterökeli", eli vanha maininki ja hillitön matalapaine tuo taimenen kalastukseen oman jännityksensä ja tunteen sen Itämeren suurimman taimenen läsnäolosta. Nämä ova niitä hetkiä, jolloin kalan voi haistaa ilmassa ja samalla haaveilla mielessään sen uuden ennätyskalan tartuttamisesta.

Aloitimme tälläkin kertaa kalastuksen myöhään iltapäivästä. Jostain syystä kalat tuntuivat loistavan poissaolollaan, vaikka heitimme kilometrikaupalla hyvän näköistä välisaariston rantaa.

Syvän veden ääreltä, luotojonon viimeiseltä kiveltä löysimme vihdoin taimenparven. Parvesta kyytiin yksi mittakala ja toisen tiputus sekä muutama alamitta veneen vierelle. Tuuli oli selkeästi ajanut kalat silakan perässä idänpuoleisille rannoille, sillä heti seuraavan saaren  kärjestä onnistuimme vielä pariin otteeseen. Tässä vaiheessa suurimmat kalastusinnot oli saatu tyydytettyä ja tyytyväisinä päätimme lopettaa kalastuksen siltä erää. Yhteinen nimittäjä molemmissa ottipaikoissa tuntui olevan suuri virtaus ja suoraan rantaan lyövä maininki.

- Olli