Välitilinpäätös syksyn meritaimenjahdista

Tässä vaiheessa vuotta vedet rupeavat viilenemään ja samalla myös ainakin oma into kalastusta kohtaan laantuu, joten tähän väliin on hyvä laatia pieni raportti kuluneen syksyn tapahtumista ja kokemuksista vesiltä. Joitakin alamittoja on kirjanpitoa tehdessä voinut jäädä pois, mutta pääosin tilastot pitänevät paikkansa, sikäli kun näin pienellä otannalla voi kertoa ylipäänsä yhtään mitään. Jokainen lukekoon siis alla olevat tilastot kritiikin kanssa sen suhteen, että numerot kertovat vain tänä syksynä omalle venekunnallemme kertyneen saaliin jakauman, ei muuta. Tilasto päivitetään uudestaan viimeisen kalastuspäivän jälkeen.

Syksyn näteimmät istarit. Näiden kalojen istutustaustasta olisi ollut vaikea
sanoa yhtään mitään ilman eväleikkausta.

Tilastotietoa vuoden 2012 syksyn tapahtumista 19.11 mennessä:

• Alamittaisten ja mitallisten kalojen suhde saaliissa: 3/10. Noin kolme kymmenestä saadusta kalasta on ollut mitallisia. Yhtä mitallista kohden on joutunut käyttämään veneessä keskimäärin tasan 3,5 alamittaista, alle 50 cm taimenta.

• Luonnonkalojen ja istutettujen kalojen suhde saaliissa: 1/10. Yksi kymmenestä saadusta taimenesta on ollut eväleikkaamaton ja ulkoisen olemuksensa puolesta näyttänyt joessa syntyneeltä tai sinne pienenä istutetulta kalalta.

• Saatujen taimenien ja kalastuspäivien välinen suhde: 2/1. Kalastuspäivän aikana on keskimäärin saatu 2 meritaimenta. Yhtä kalastuspäivää kohden on saatu noin 0,5 mitallista kalaa ja 1,5 alamittaista. Luvut ovat toki vain keskiarvoja ja varsinkin mittakalat ovat jakautuneet tänä syksynä huomattavan epätasaisesti eri kalastuspäiville.

Ylläolevasta empiirisestä ja täysin subjektiivisesta havainnoinnista voimme päätellä, että mitallisen meritaimenen saaminen on aina juhlan paikka. Kestävän kalastuksen toteuttaminen ei varmasti ole myöskään kenellekään ongelma. Leikkaamattomien kalojen pois päästäminen tuottaa tällä hetkellä saaliiseen vain noin 10% hävikin, joten nälkäjonon jatkeeksi tuskin joutuu kukaan vastaisuudessakaan, joka päättää vapauttaa uhanalaiset kalat. Huomionarvoista on myös se, että istutukset vääristävät rankasti kuvaa vesistöjen hyvinvoinnista ja kalakantojen kestokyvystä, varsinkin näinä niin sanottuina hyvinä vuosina. Laiha olisi ollut tämänkin syksyn saalis, jos mittavia meri-istutuksia ei tehtäisi. Kolikon kääntöpuoli istutuksissa on juuri se, että ne lisäävät saalisvarmuutta ja näin ollen kalastuspainetta, joka kohdistuu yhtä lailla myös uhanalaisiin kantoihin.

Muuta huomioitavaa: Yksihaarakoukkujen negatiiviset ja positiiviset puolet, sekä verkotuksen lisääntyminen. Oma tuntuma yksihaarakoukkuihin siirtymisen jälkeen on ollut, että kalat pysyvät paremmin kiinni haaviin asti. Tiputuksia on tullut vähemmän, mutta toisaalta en ole vielä vakuuttunut yksihaarakoukkujen kalaystävällisyydestä. Liian monella kalalla koukku on ollut lähellä silmää. Mikäli kidan leveys on ollut reilusti yli 15 mm, on koukku päässyt pureutumaan liian syvälle kitalakeen pienillä kaloilla. Pieni, alle 4 koon kolmihaarakoukku tai alle 2/0 koon sinkkukoukku on varmasti hyvä kompromissi niin kalastajan kuin kalojen suhteen. Negatiivisena puolena syksystä on jäänyt mieleen verkotuksen runsas lisääntyminen. Monet ottipaikat olivat koko kauden "varattuja", joko pelkästään jättämällä liput paikoilleen viikosta toiseen tai sitten jollain oli vain kova nälkä. Ilahduttavasti yhä useampi kuitenkin on oppinut merkkaamaan pyytönsä, vaikkakin mehukatti- ja kanisterivirityksiä näkee edelleen luvattoman paljon.

Tilastointia olisi tarkoitus jatkaa keväällä ja mukaan voisi ruveta myös laskemaan esimerkiksi karkuutusten, sekä ylös asti tulleiden kalojen suhde.

- Olli