Vinkkejä meriraudunkalastukseen ja kuvia Norjan lohijoilta
 |
| Mestarin narraama, hetken aikaa joessa viipynyt blinkki |
Kuvia, reissuraporttia ja meriraudunkalastusvinkkejä, kuumalta ja kuivalta kesältä 2004. Noin viikon mittaisella matkalla kalastimme parilla eri lohijoella. Kesä oli historiallisen kuiva ja monet joet kuivuivat onnettomiksi puroiksi. Lohennousua alhaiset jokivedet tuntuivat haittaavan melkoisesti, mutta sen sijaan rautua nousi massoittain. Sittemmin rautukannat romahtivat koko Norjassa ja niiden pyynti taitaa olla edelleen monella joella kiellettyä tai hyvin rajoitettua. Toissa vuonna juttelimme erään joen paikallisen kalatutkijan ja -laskijan kanssa, joka kertoi kasvaneista nousumääristä. Monella joella merirautukanta on ollut todella heikoissa kantimissa, mutta ilmeisesti ne ovat jo hieman vahvistuneet ja toivoa on, että niitä voitaisiin taas tulevaisuudessa ruveta harventamaan. Kalastaessa kannattaakin keskittyä pienten uroskalojen ylösottamiseen ja päästää suuret, paljon mätiä ja hyvillä geeneillä varustettuja poikasia tuottavat naaraskalat takaisin jatkamaan sukua. Uroskalan tunnistaa helposti kirjavasta ja punertavasta ulkomuodosta, sekä kutua varten kasvavasta koukkuleuasta. Naaraskalan maha on yleensä huomattavasti vaaleampi.
Norjalainen uutinen koskien merirautukantojen romahtamista:
Dramatisk før sjørøye. Pelkästään Finnmarkissa saalismäärät ovat tippuneet 1980-luvun alun 8 tonnista 2007 vuoden 2,5 tonniin ja lopullinen romahtaminen oli vuoden 2009 saaliissa, kun saaliiksi saatujen merirautujen kokonaismäärä oli enää vaivainen tonni. Vuonna 1992 puolet saaliskaloista oli yli 45 cm pitkiä, kun taas nykyään saaliskaloista vain 10 prosenttia ylittää kyseisen mitan. Syytä tapahtuneeseen ei tiedetä, mutta pääsyyllisiksi epäillään liikakalastusta, ihmisen tekemiä muutoksia ympäristölle ja meriveden lämpenemistä.
 |
| Vasemmalla uroskala, oikealla naaraskala |
 |
Kirkkaiden merirautujen sukupuolen määrittäminen
on yleensä vaikeampaa, sillä ne eivät ole vielä kehittäneet
kutuväritystään tai kerinneet kasvattamaan koukkuleukaa. |
 |
| Jokea |
Itse meriraudunkalastushan on ehkä sieltä helpoimmasta päästä, mitä Norjassa voi tehdä. Kalat syövät joessa ollessaan, eli lajikäyttäytyminen on hieman kalastajaystävällisempää kuin lohella. Poikkeuksen ovat yleensä muodostaneet kovan putouksen alla syvässä montussa olevat kalat, jotka selvästi odottelevat vain nousua ylävirran suuntaan. Näitä kaloja on ollut huomattavasti vaikeampi pyytää, kuin nivoissa tai niskoilla majailleita lajitovereitaan. Meriraudunkalastus on todellista "sight fishingiä" termin varsinaisessa merkityksessä. Meriraudut eivät yleensä myöskään häiriinny kalastajasta lainkaan ja suurimman osan kaloista olenkin koukuttanut vain vavan mittaisella siimalla, lähes jaloista. Monet merirautujoista ovat kirkasvetisiä, joten kalojen käyttäytymistä ja sielunelämää pääsee tarkkailemaan kuin
suklaamonneja kotiakvaariossa. Monesti havaittua kalaa lumoutuu ronkkimaan erilaisin menetelmin niin kauan, kunnes rautu on saatu narrattua iskemään. Kiehtovaa ja koukuttavaa puuhaa.
 |
| Jokea |
Meriraudunkalastuksessa ei mielestäni välineillä ole väliä, sillä kalojen koko on tyypillisesti puolen metrin molemmin puolin ja yli kahden kilon ylityksiä tapahtuu harvoin. Hieman joen koosta riippuen pidempi tai lyhyempi vapa on sopiva. Perukkeen olen sitonut tasapaksusta 0,18-0,28 mm siimasta, riippuen kuinka paljon lohia alueella liikkuu ja miten syvälle perho täytyy saada. Ohut ja pitkä peruke vie luonnollisesti perhon syvemmälle pienemmän virranvastuksen vuoksi. Kelluvalla siimalla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa, varsinkin kun upposiimat on kielletty monella joella ainakin Finnmarkin läänissä. Tuota siimakieltoa voi kiertää helposti perhojen avulla ja tätä varten olenkin käyttänyt monia erilaisia painotustapoja perhoille. Normaalisti käytössä on ollut #8 koon paksulankaiseen larvakoukkuun sidottu "nymfijäljitelmä". Olen pohjustanut koukun esimerkiksi lyijylangalla, ja lisäksi käyttänyt paria pientä tai yhtä isoa volframikuulaa perhon päässä. Rungolle olen rullannut jotain vapaavalintaista ruskeaa tai harmaata dubbingia, ja jos jaksanut, sitonut vielä iskupisteen kuulan taakse eturungolle. Eli käytännössä perinteinen tsekkinymfi kuulapäällä ja raskaasti painotettuna. Tätä viritystä olen käyttänyt painoperhona sivuperukkeessa ja päätyperhoksi laittanut sitten jonkun pienemmän perhon.
Pinnasta kalastaessa tappava viritys on ollut esimerkiksi Klinkhämmer-pintaperhona sivuperukkeessa, ja pieni tumma CDC-nymfi päätyperhona. Kyseinen viritys on toiminut myös latvajärvillä kalastaessa. Nymfi kulkee sopivalla tasolla, kun se viistää hieman vedenpintaa, siimaa sisään vedettäessä. Sama viritys on monesti ollut toimiva myös sisämaavesillä siialle.
 |
Tummunut merirautu-uros asentopaikalla niskakiven etu-
puolella |
Uittotyylejä ja tapoja saada rautu iskemään on varmasti yhtä monta kuin on onkijoitakin. Joskus kalat kuitenkin ovat hyvin tarkkoja sekä valikoivia siitä, miten perho kalan näköpiiriin tarjotaan. Monesti tehokkain tyyli on perinteinen larvastus, eli perhon uittaminen vapaana virran mukana. Huomionarvoista on se, että ronkelille kalalle perho täytyy uittaa juuri oikeassa pysty- sekä vaakatasossa. Jos perho kulkeutuu vain vaaksan mitan ohi kalan asentopaikasta, saattaa rautu usein hylätä sen. Otin näkee yleensä pienenä sivuttaisliikkeenä tai suun avautumisena. Jotta asiat eivät menisi liian helpoksi, joskus sama kala ei ankarasta yrittämisestä iske lainkaan vapaana uivaan perhoon, vaan vaatii iskurefleksin laukeamiseen viistetyn uiton. Tällöin avain onneen löytyy perinteisistä uppoperhokalastustekniikoista. Uittotapa on siis mielestäni monesti käytettävää perhomallia tärkeämpi.
Sivuperukkeita ja painotuksia käytettäessä kannattaa lukea tarkasti säännöt ennen kalastuksen aloittamista. Monella joella käytettävää koukkumäärää on rajoitettu ja perhojen painotuksesta on erikseen säädetty lupasäännöissä. Lisäksi säännöt ja poolien rauhoitukset muuttuvat vuodesta toiseen. Laittoman virityksen kanssa jokivahdille käryäminen tietää poikkeuksetta jälkiseurauksia, ei kannata kokeilla.
Kommentit
Lähetä kommentti