Suomenlahti

Hyppy

Täysi päivä merellä kolmen miehen voimin. Tyyni keli, pakkanen, korkeapaine ja matala merivesi on monesti myrkkyä taimenenkalastukseen, ja näin oli myös tällä kertaa. Aamupäivän jälkeen tuuli kuitenkin koveni ja rantoihin rupesi käymään iloinen virtaus. Kelin muututtua saimme parista eri paikasta alamitat sekä yhden karkuutuksen ja nappulaparven seurion. Molemmat ylhäällä käytetyt kalat olivat eväleikattuja. Tapahtumat tulivat välisaaristosta, mutta näin tyynellä kelillä ulkosaariston kivet olisivat kyllä houkutelleet enemmän, sillä sieltä olisi voinut löytyä myös kovempia virtauksia. Pelipaikoille ajamisen esti kuitenkin merikortin unohtaminen kotiin, joten oli parempi pysytellä tutuilla vesillä. Edellispäivien pakkaset olivat laskeneet vedenlämmöt jo 8-10 asteen tuntumaan, joten kausi voi tänä vuonna loppua lyhyeen. Toivotaan kuitenkin, että vesille pääsisi fiksusti ainakin vielä muutaman viikon ajan.

Yksi mielenkiintoinen tapaus sattui tänään. Pidimme kahvitaukoa selällä ja annoimme veneen ajelehtia vapaasti tuulen mukana. Ikuisena optimistina (kalamiehen kun on pakko olla aina optimistinen, ei tätä tyhjän pyytämistä muuten kestäisi) laskin kevennetyn pohjaan ja vitsailin, kuinka kauan tarvitsisi uistinta lilluttaa vedessä ennen kuin siihen kala iskisi. Jätin vavan nojaamaan reunaa vasten ja aloitin juomaan kahvia. Montaa kulausta kuraa ei kurkusta kerinnyt alas menemään, kun vapa jo rupesi nykimään. Harmi kyllä, mitään vastaiskua en kerennyt tekemään. Hetken pumppaamisen jälkeen kala irtosi ja laji jäi selvittämättä. Otteet olivat kuitenkin sen verran apaattiset, että veikkaukset kääntyivät kuhan puolelle. Ottipaikalla oli vettä noin 8 metriä.

Pieni, rasvaeväleikattu istari

- Olli