Suomenlahti

Istarit

Lauantaiongella J:n ja K:n kanssa. Tällä kertaa pitkään jatkuneet lounaistuulet olivat hellittämässä ja sääksi oli luvattu lähes rasvatyyntä, 1 m/s tuulta. Laantuvan tuulen vuoksi merivesi oli lähtenyt laskuun edellisenä iltana ja se myös osaltaan antoi odottaa melko hiljaista reissua. Tarkoituksena olikin lähinnä nauttia tyynestä kelistä, eväistä ja testata uusia siimahankintoja.

Aamu valkeni ennustusten mukaisena ja kalakelin tuntu puuttui ilmasta, pintaveden lämmöt olivat n. 9-11 astetta. Vesi ei näyttänyt virtaavan ja pinta pysyi sileänä kevyestä tuulenvireestä huolimatta. Näistä tosiasioista välittämättä painelimme kohti ulappaa hopeinen kiilto silmissä. Ensimmäiseksi paikaksi valikoitui hyviä tapahtumia antanut salmi. Pikainen kopaisu - ei tulosta. Seuraavaksi siirtymä tuttuun niemekkeeseen sisä-/välisaariston reunalle, nopea ottipaikkojen rekaus, ja taas tyhjää täynnä ! Ajattelimme ottaa tyynestä kelistä kaiken hyödyn irti ja kohdistimme surffipulkan erään ulompana olevan saaren nokkaan. Heiteltyämme tovin kärjessä olevaa karikkoa, olin näkevinäni suurehkon hahmon seuraamassa keltuaista meduusojen keskellä. Ilmoitan tästä muille, mutta vastineeksi tästä saan epäileviä katseita ja pientä kuittailua. Meduusoja on tällä hetkellä Itämeressä erittäin runsaasti ja pilvisenä päivänä seurioiden huomaaminen näiden välistä vaatii huomion täydellistä keskittämistä kalastukseen. K:n kelatessa uistinta sisään, aivan veneen vierellä tällää arviolta reilu kolmen kilon torpedo kiinni. Kauaa tätä riemua ei kestä, sillä koukut eivät tartu ja kala saa vain pienen tirskauksen nenille.

En siis ilmeisesti nähnyt harhoja. Kerkesin jo kohdistamaan suhteetonta itsekritiikkiä omaan mielenterveyteeni. Suosittelenkin kaikkia omaa terveyttään arvostavia olemaan kokeilematta kalastusta. Kalastus aiheuttaa vakavia psyykkisia ja fyysisiä oireita, kuten selkävammoja, aistiharhoja, voimakasta riippuvuutta ja akuuteissa vajaa-annostustilanteissa vapakäden kontrolloimatonta nykimistä. Kaikki tämä jo ensimmäisestä kokeilukerrasta.

Siirryimme kalastamaan ulkosaaristoa, avomeren reunaa, saamatta tapahtumia. Kyllästyimme nopeasti verkkojen valtaamiin rantoihin ja siirryimme heittämään edellisellä kerralla hyvän tällin antanutta luodon reunamaa. Hetki heittelyä ja kala kiinni - arviolta kakkonen. Parinkymmenen sekunnin väsytys päättyy karvaaseen karkuutukseen. Hetken päästä vielä yksi kala käy mutustelemassa keltuaista, kuitenkaan tarttumatta siihen. Muita tapahtumia emme tästä välisaaristossa sijaitsevasta taimenenpesästä saaneet.

Nopean makkaratauon jälkeen häivyimme takaisin pelipaikoille uusin voimin. Parin heitetyn paikan jälkeen siirryimme pari viikkoa sitten paremman kalan antaneen saaren kärkeen. Heitin keltuaisen matalikon päälle, mutta samalla jouduin käyttämään moottoria toisella kädellä. Jarrukahvaa vääntäessä huomasin vavan kärjen nykivän. Arviolta 50 senttinen kala rimpuilee kuitenkin hetkessä itsensä irti.

Ehdottomasti kaunein Itämeren kaloista

Lopuksi heitimme vielä pari tuttua paikkaa, mistä löytyikin mukavasti kaloja. Yhdestä reiästä saimme J:n kanssa peräjälkeen 52 cm / 1,5 kg ja 55 cm / 1,7 kg eväleikatut istarit. Kalat löytyivät tyynestä kelistä huolimatta aivan rannasta kiinni! Ilmeisesti pitkään jatkuneet tuulet olivat jättäneet voimakkaita virtauksia huuhtelemaan rantakivistä ravintoa taimenille. J:n saaman isomman taimenen mahasta löytyi jonkun verran katkoja, joten sapuskaa oli paikalla tarjolla.

Päivän viimeisestä paikasta keltuaiseen iski vielä kaunis, ehjäeväinen ja eväleikkaamaton, arviolta vajaa parikiloinen taimen. Äärimmäisen uhanalainen lajinsa edustaja pääsi äkkiä takaisin omaan elementtiinsä siinä toivossa, että se vielä jonain päivänä pääsisi laskemaan sukutuotteensa virtaavaan veteen. Tunnelmaa ahdisti ainoastaan karu fakta kolmesta ottipaikkaa ympäröivästä verkosta. Ei ole helppoa olla taimen, sääliksi käy. Ei voi kuin taas ihmetellä suomalaisen kalastuspolitiikan järjettömyyttä. Illuusioita kestävistä kalakannoista pidetään yllä mittavilla istutuksilla ja pyydyskalastus kohdistuu sekakantoihin. Surkeasta politiikasta kärsijöitä ovat äärimmäisen uhanalaiset, luontaiset meritaimenkannat ja samalla epäonnistunut kalastuslaki on märkä rätti vasten aktiivisesti virtavesiä kunnostavia tahoja.

Mitä tästä päivästä opimme? Aina ei kannata odottaa täydellisiä olosuhteita - toistot ratkaisevat!

- Olli

Takaisin kasvamaan