Suomenlahti, Yhteenveto kevään meritaimenen kalastuksesta

Rasvaevällinen taimen pääsemässä takaisin omaan elementtiinsä

Taas sai yllättyä kuinka nopea ja lyhyt tämä kevätkalastussesonki on. Kiivainta kalastusta kesti kovimman silakan kudun ajan, eli vain noin pari viikkoa. Kesäkuun alkupuolella silakan perässä rantaan saapuneet taimenet tuntuivat kuitenkin jo kadonneen takaisin selille. Alamittaisia ja joitakin parempien kalojen seurioita kyllä vielä sai tutuilta ottipaikoilta, mutta kuten yleensäkin tässä vaiheessa loppukevättä, tärppiväli pidentyy huomattavasti. 

Toisaalta alkukesä on myös aikaa jolloin on aika sitoa ne pakolliset ottiperhot kesän tulevia perhokalastusreissuja varten, joten mukavaan saumaan tämä tauko aina tulee. Kalaa kyllä varmasti vielä saisi varsinkin hieman ulompaa saaristosta.

Kalatapahtumia kevään aikana oli mukavasti, vaikka oma saalis Suomesta jäikin sangen vaatimattomaksi. Toisaalta onnistunut reissu Tanskaan oli erittäin mukava aloitus koko vuodelle.

Siitä huolimatta, että taimensaaliit ovat Suomenlahdella viime aikoina parantuneet, pitkälle vietyjä johtopäätöksiä Suomen meritaimenkantojen tilasta ei kannata tehdä. Edellisen syksyn tapaan myös tänä keväänä vain noin yksi kala kymmenestä on ollut eväleikkaamaton.

Alla vielä kuva hieman harvinaisemmasta saaliista. Virossa varsin yleinen nokkakala on tänä alkukesänä hakeutunut aktiivisesti myös Suomen rannikolle.

Toukokuun lopussa keltaiseen kevennettyyn
 napannut nokkakala