Suomenlahti

Väliraporttia meritaimenkaudesta Suomenlahdella

Edelliset pari pistoa merelle ovat olleet vaikeita. Toissa viikolla kalastukseen käytetty päivä tarjosi lähinnä suuria aaltoja ja auringonpaistetta, sillä taimenet loistivat poissaolollaan ympäri saaristoa. Vaihtelun vuoksi kokeilin myös hauenkalastusta, mutta apaattista oli näidenkin eläinten toiminta. Tuloksena lähinnä seurioita ja yksi pieni puikkari. Matala vesi ja korkeapainehan tunnetusti ovat tappoa kaikkien kalalajien aktiivisuudelle.

Viime torstain pikapistolla keskitimme kolmen miehen voimin kalastusta ulkosaaristosta aina sisäsaariston reunamille ja tällä kertaa kelikin oli kalastukseen hieman inhimillisempi lähestyvän matalapaineen ansiosta. Välisaaristosta löytyikin lopulta todistetusti yksi parvi kaloja ja haavissa kävikin hieman alamittainen, itselleni tämän vuoden ensimmäinen rasvaevällinen luonnonkala. Koukku oli nätisti aivan suupielessä kiinni ja toivottavasti kyseinen yksilö osaa kiertää pyydöt kaukaa ja pääsee siittämään jaloa sukuaan tulevaisuudessa jossain päin Suomenlahtea laskevassa vesistössä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että tapahtumat tulivat samana hetkenä, jolloin merivesi kävi korkeimmillaan päivän aikana.

Pieniä silakkakaikuja alkoi jo näkymään välisaaristossa, joten syöntipiikkejä voi kohta alkaa jo esiintymään suuremmissa määrin myös sisällä. Veden lämmöt n. 9 - 13 astetta.