Norja

Hitsikala

Kuvaraporttia ja lyhyttä tarinaa vuoden 2009 Norjan reissulta. Aloitimme reissun tutustumalla Pohjois-Norjan mittakaavalla keskikokoiseen lohijokeen. Kaunis virta, jonka vesi on jäistä ja kirkasta. Mestari sai arvonnassa tiketin erityislupa-alueelle ja sieltä aloitimme onkimisen. Itse tyydyin seuraamaaan tilannetta taustalta. Mitään mainittavia saaliita ei tällä kertaa tullut, mutta saimme hyvän yleiskuvan joen pooleista.

Uppobomberilla perustitti

Vietimme myös yön tunturiylängöllä ja teimme pikavaelluksen rautuvesille. Valikoimme kohteeksemme suuren ja syvän järven, mutta mainittavia kaloja emme sieltä saaneet. Tuntuu olevan taitolaji tuo raudun kalastus - eli ei meidän juttu. Sen sijaan paluumatkalla Mestari kepitti mukavan taimenen pienestä lompolosta.

Tunturijärvi täynnä miljoonaveliä

Missäs me nyt oltiinkaan...

Suennahka

Mestarin tonko

Seuraavaksi vuorossa oli yksi Finnmarkin tuotteliaimmista joista. Painoimme heti ensimmäisenä iltana suoraan  yläjuoksulle ja kävelyä kertyi mukava määrä. Maasto oli helppokulkuista ja jokea reunustavien rinteiden päällä kävely oli nopeaa. Kalastusta vaikeutti lähes vuorokauden kestänyt kaatosade, joka värjäsi joen veden mutaiseksi ja nosti vedenpintaa lähes puoli metriä. Tuuli nousi vaarallisen kovaksi ja samassa rytäkässä jo alkureissusta hajonnut telttakeppi korkkasi uudestaan. Tämä toi hieman lisäjännitystä elämään, mutta suennahka piti sateen kauniisti ulkopuolella. Rankkasateen jälkeen vesi lähti laskuun ja kalat tuntuivat selkeästi aktivoivan. Osuimme joelle juuri tulvahuipun kääntyessä laskuun ja tapahtumia tuli parin tunnin aikana erittäin paljon. Ilmeisesti vedenkorkeuden muutos ajoi kalat taistelemaan uusista asentopaikoista. Jalka- ja lohiluokan kalat tuntuivat pitävän kalamiehiä pilkkanaan ja köydenvedot päättyivät lähes poikkeuksetta kalojen voittoon.

Matkalla kohti jokea

Mestarin tintti. Kaikin puolin onnistunut
kuva kenkiä myöten

Sunray Shadow toimii aina

Lopuksi tutustuimme pieneen, tummavetiseen tittijokeen. Kaloja oli runsaasti paikalla, mutta jostain syystä otit olivat tiukassa. Hieno paikka, mutta nykyisin joen on pilannut sekavat desinfiointi-/lupamääräykset. Vuosi takaperin alueella ei esimerkiksi kelvannut 30 minuuttia vanha desinfiointitodistus, koska se oli tehty väärässä kunnassa.

Alueelta on myös kuulunut uutisia pienestä kinasta suomalaisia perhokalastajia kohtaan, joten kovin haluttuja maksavia asiakkaita emme alueella ole. Tämä kyllä herättää ihmetystä, sillä kaikki tapaamamme henkilöt mukaan luettuna kalastuksenvalvoja, olivat erittäin mukavia ihmisiä. Ehkä kasvaneet turistimäärät ovat aiheuttaneet närää joidenkin paikallisten keskuudessa. Ilmeisesti lupakiintiöt on tuntematon tapa rajata kalastajamääriä. Noh, eipä tarvitse vaivautua tuonne enää, pitäkööt tunkkinsa. Vien rahat mielummin paikkaan, jossa tuntee olevansa tervetullut.

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että viime kädessä me itse omalla toiminnallamme vaikutamme tulevaisuuden kalastusmahdollisuuksiin. Rinkikalastus ja poolien varaaminen jumittamalla ei kuulu paikalliseen kalastuskulttuuriin, joka tuntuu olevan vaikea monelle suomalaiselle ymmärtää. Kalastuksen kuuluu olla liikkuvaa, jotta poolit saavat rauhoittua ja jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet kalastukseen.

Varmasti monelle tuttu merikalastuspaikka